keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Oivalluksia ja salaatinrisuja

Ensimmäinen kokonainen päivä Düsseldorfissa on takana. Ja toinen yö. Juurikaan ei nukkua tarttenut, koska jokin herätti ihmettelemään jo kolmen jälkeen. Nyt tässä aamupala-aikaan näpyttelen uudella Samsungin Bluetooth –näppiksellä, johon en saa vaihdettua suomen kieltä. Eli ääkköset löytyy kätevästi tabletin näppikseltä…NOT. Eipä se mitään, mut kun meillä on jo virmankin nimessä viisi ä-kirjainta, niin onhan tää aika hauskaa: ”’nir’’t’list’ piv’’. JOO, olen Googlettanut.


Music Academy Düsseldorfin odotustila, jossa voi nauttia kaffetta, teetä ja virvokkeita pikkurahalla. 

Ja tarina jatkuu illalla, iltapala-aikaan. Oli henkisesti aika raskas päivä. Yöllä pyörittelin mielessä firman asioita ja Ääniräätälin tulevaisuutta (ääkköset löytyi Samsungin tuen avulla, jee). No, tämä kuulostaa nyt kovin dramaattiselta – joskus vain on lähdettävä pois omista ympyröistä, että voi nähdä vähän uusin silmiin asioita. Siksi alun perin hakeuduin Yritysjohtamisen koulutukseen Rastorille ja Turun Oppisopimustoimiston asiakkaaksi. Ja tämän kombinaation takia nyt olen täällä Düsseldorfissa. Koulutuksessa olen saanut uusia näkökulmia paitsi hyviltä kouluttajilta, myös kurssikavereilta, jotka ovat - ei niin kovin yllättävästi - aivan erilaisilta aloilta, kuin millä Ääniräätäli toimii. Juuri tuo erilaisuus antaa uusia näkökulmia. Hoksasin myös kysyä mentoriksi tai virallisesti työpaikkakouluttajaksi strategia-asiantuntija Patrik Anckaria, ja keskustelut hänen kanssaan ovat myös olleet todella hedelmällisiä.

Tämänpäiväinen rankkuus juontaa juurensa toki myös liian vähäisiin yöuniin. Mulle vaan ei sovi yhtään tippaa toi kellojen siirtely, saati sitten kaksi kellon siirtoa taakkepäin viikon välein. Ei oo mun juttu ollenkaan. Että tämmöinen jet lag tällä kertaa. 


Music Academyn toimistossa on myös pieni musiikkikauppa.

Eilen keskustelin Music Academyn COO:n Lars Dannenbergin kanssa heidän franchising-systeemistä, heillä on ketjussa 19 toimipaikkaa ympäri Saksaa. Yritys on perustettu 2001 Viersenissä ja yritystä johtaa Larsin lisäksi Mischa Zuwerink, joka on ansioitunut vocal coach ja käyttää opetuksessaan Seth Riggsin Speech Level Singing metodia. Tapaan Mischan ensi viikolla Viersenissä – jännittävää!

Tänään sain tutustua Music Academyn asiakashallintaohjelmaan toimiston hengettären Kerstin kanssa (nyt en olekaan ihan varma, miten hänen nimensä kirjoitetaan). Systeemi on varmasti hyvä, koska asiakkaita on yli 400 pelkästään Dusselfdorfin toimipisteessä. Sitä varten tarvitaan ihminen, joka sitä hoitaa. Ohjelman kautta aikataulutetaan opettajien tunnit, laskutetaan asiakkaat ja lasketaan opettajien palkat. Ohjelma on kuulemma kehitetty musiikkikouluja varten, eli se ei ole pelkästään Music Academyn oma. Heillä on oma systeemi kehitteillä, ja sen toivotaan vastaavan vielä paremmin heidän omiin tarpeisiin. 

Meillähän Ääniräätälissä on siirrytty käyttämään ostoihin ja ilmoittautumisiin verkkokauppaa ja nettipohjaista tuntivarausjärjestelmää, jota myös opettajamme käyttävät. Hienoa olisi tietenkin, jos nämä toimisivat yhteen, samoin kuin laskutukset ja palkkojen maksutkin. Meille Ääniräätälissä on ollut tärkeää tehostaa näitä rutiinitoimintoja ja säästää aikaa siihen tärkeimpään, eli opetukseen. Vaikka kyllä se olisi kamalan mukavaa, jos meilläkin olisi toimistossa mukava Kirsti tai Kalle moikkaamassa asiakkaita ja opettajia ja hoitamassa ilmoittautumiset ihan henkilökohtaisesti. Aina kuitenkin autamme puhelimessa tai sähköpostilla, mikäli ongelmia tekniikan kanssa ilmenee.

Viimeisen vuorokauden aikana on tullut myös pari isompaa liiketoiminnallista oivallusta, joista sitten myöhemmin, kun asiat ovat muhineet vähän lisää omassa päässäni. Eli jo näillä ajatuksen nyrjähdyksillä tämä matka on lunastanut odotukset.


Music Academyn tarjonnassa on rokkipändisoittoa 60+ ikäisille. Kohtahan täsä pääsee itekki mukaan!


Aamupala naapurikuppilassa.

Sitten kevyempään, mutta ei vähemmän tärkeään osaan matkaa: eli mitä söin tänään ja eilen! Aamuyöllä puputin kaupasta hakemiani crostineja, jotka ovat pieniä rapeita maustettuja leipäpaloja. Aamuksi olin varannut yhden omenamehun, että pääsen käyntiin ja selviän jonnekin kuppilaan aamupalalle. En ollut maksanut aamupalaa hotellissa, joten mulla on vapaa valinta sen suhteen. Jos tämä rautatieaseman seutu ei muuten ole kovin hääviä, niin tässä on yllättävän siistejä ja kivoja kuppiloita. Ehkä 25 m hotellin ovesta on kaksi paikkaa vierekkäin, joissa olen jo kummassakin käynyt. Eilen söin Palazzo-nimisessä italialaisessa aivan loistavan scampi tagliatellen ja tänään aamulla siinä toisessa kaffilassa kävin aamupalalla. Oikke hyvät oli tarjottavat, ja lactosefreie milch on täälläkin aivan tavallinen juttu. Wunderbar! Wunderbaum!


Scampipasta Palazzossa. 

No nyt tulee vähän takaperoisessa järjestyksessä nämä ruuat. Eilen kävimme lounaalla korealaisessa   ravintolassa. Aivan uusi tuttavuus mulle. Ensin pöytään tuotiin pieniä kippoja alkupaloja. kaikenlaisia herkkuja! Pääruuaksi otin kanaa ja kasviksia jossakin kastikkeessa. Hyvä oli, todella. En kaivannut juuri sillä hetkellä hookoon blöötä ja Salosen ruisleipää.

No sitten taas tänään oli ajatuksena mennä sushille iltapäivällä. Kaupunginosa, missä koulu sijaitsee, on ns. japańilainen osa kaupunkia. Tein vähän eri kävelykierroksen, kuin yleensä ja sitten jotenkin jo ajauduin pois niistä kortteleista, joissa on japanilaisia ravintoloita. Marssin kohti hotellia, ja kun ei sopivaa ravintolaa tullut vastaan, poikkesin taas yhteen toiseen italialaiseen hotellin nurkilla. Olin niin rohkaistunut hyvistä ja edullisista ruokakokemuksista, että en osannut aavistaakaan, että täälläkin voi saada pahaa ruokaa. Paikan tarjoilija tervehti kovaäänisesti Buongiorno, johon minä yhtä kovalla äänellä kajautin takaisin italiankielisen tervehdyksen. Siihen se hauskuus loppuikin. Tilasin sujuvasti italiaksi insalata miston ja jotain pastaa, en enää muista mitä. Mutta kasviksia siinä oli. Salaatti oli kauhea. Friseesalaatin kannikoita uiskenteli aika pistävässä balsamicoliemessä. Lisäksi tuli kuivaa leipää ja epämääräinen oliivikippo, joka näytti siltä, etten ollut ihan ensimmäinen, jolle se tuodaan tarjolle. 


No, ei toi salaatti nyt niin huonolta NÄYTÄ, mutta odotus italialaisten pitämästä ravintolasta oli kyllä vähän toinen. Koskaan en ole saanut Italiassa huonoa ruokaa. Mutta tämä onkin Saksa.

Pääruuan ansioksi sanottakoon, että se oli kuumaa…muuta hyvää sanottavaa siitä ei olekaan. En ollut edes tiennyt, että näistä aineksista saa näin huonoa ruokaa. Ajattelin, että tästä mä maksan 12 euroa, onneksi pääsen parin päivän päästä keittämään ihan oman pastani murto-osalla tuosta hinnasta. Tietääkseni ravintolan nimi ei ollut La Parolaccia (kirosana), jossa Roomassa käydessään voi saada kirous- ja haukkuryöpyn kaupan päälle. Kuuluu siellä asiaan. Sain kuitenkin moitteita tarjoilijalta, että olen liian kiireinen, kun hän ei salaatin tuodessaan tuonut mulle aterimia ollenkaan ja huutelin perään. Hetken jo ajattelin, että otan ne viereisestä pöydästä ihan ite. Odottelin sentään ihan muutaman minuutin niitä syömävälineitä kumminkin ja en yhtään tiennyt, mitä tuo laiskaliikkeinen herra oikein puuhailee. 

Jälkkäriksi otin panna cottaa. Se tarjottiin marjojen kanssa ja se oli oikein oivallista. Kauhoin sen jo aika kiukkuisena kitusiini ja jäin odottelemaan laskua. Näin, kuinka tarjoilija parkkeerasi ahterinsa alkaakseen itse aterioimaan todella hyvän näköistä salaattia…mulla nousi niin herne nennään, että pomppasin ylös ja aloin mielenosoituksellisesti kiskomaan kampetta niskaan. Herra ei suvaitse vilkaistakaan mua – ja minähän en ala huutelemaan henkilökuntaa paikalle. Kyllä sitä osataan täälläkin pelata teatteria! No sitten hän otti katsekontaktia ja minä tein kansainvälisen käsimerkin – no en sitä rumaa tiettykään – vaan sen, miten kirjoitetaan ikään kuin laskua ilmaan. Ja herra purjehti paikalle 14,50 euron laskun kera. Siis surkein hinta-laatusuhde tällä reissulla ilman muuta. Häneltä uupui 50 senttiä, tietty, mutta minä odotin sen kouraani ja pistin taskuun. Perässä kuului päivittely ” Mamma mia, come…jotakin”. Sinne jäi Italian poika. Voi perhana sentään! Palvelu ja ruoka oli siis aivan täysi vitsi! Mutta ei kyllä sillä hetkellä naurattanut. Nyt jo vähän naurattaa koko juttu!

PS Aamulla 5.11.: kirjoitin tämän jutun eilen illalla, mutten saanut julkaistua, kun jo tuli uni silmään. Nyt aamulla jaksoin värkätä kuvat paikoilleen. Eli eipä siinä muuta kuin että tiiätte vaan! Viikon päästä sillä ei enää ole mitää väliä, mikä oli eilen tai mikä oli tänään tai toissapäivänä.



2 kommenttia:

  1. Olipa tökeröö palvelua. Ihan hyvä että osotit mieltä. Niin varmaan sakemanniki olis teheny. Koskas oma pastavesi alkaa kiehua?

    VastaaPoista
  2. Huomenaamulla eli perjantaina vaihdan majapaikka. Olis ollut aivan järkevää olla koko aika siellä, mutta tää meni nyt näin. Se asunto on lähempänä koulua, jossa oon tän viikon rampannut. Ei tässä halvassa hotellissa asumisessa oo kyllä mitään hohtoa, kun vertaa siihen, että saa olla jonkun kodissa. Toivotaan, että se on niin kiva kämppä, kuin ennakkotiedot antavat ymmärtää.

    VastaaPoista