tiistai 3. marraskuuta 2015

Ensitunnelmat Düsseldorfista

Aamun seikkailusta tulikin sitten koko päivän kestänyt Pohjoismaiden turnee. Lensin Tukholmasta Köpikseen, josta oli yhteys Düsseldorfiin klo 14. Alunperin mun piti olla perillä 10.30 Saksassa, mutta uuden reitin takia saavuin perille 15.30, eli viisi tuntia myöhemmin. No, onneksi olen täällä vähän pidemmän aikaa, niin ehtiihän tuota. Enemmän otti kunnon päälle ylimääräinen kökkiminen tunkkaisella kentällä neljän tunnin yöunilla. Onneksi on virtuaaliyhteydet kotomaahan ja ihania ystäviä, joiden kanssa voi vaikka chattailla ajan kuluksi. Ja ettei tunne olevansa ihan yksin suuressa maailmassa <3. En kyllä ymmärrä New Yorkin matkan tuttavuuttani Tom Hanksia, joka siinä yhdessä elokuvassa jäi asumaan lentokentälle. Hetken on ihan kiva olla välitilassa, mutta kyllä sitten pitäis päästä vähintään ruokalevolle. 

Mm. tällaisin varustein on lähdetty liikenteeseen.


Teki kyllä mieli tehdä saganorenit Köpiksessä ja vaihtaa paitaa päivän mittaan, mutta eipä ollut repussa varapaitaa. Olisihan niitä kauppoja ollut jokunen kentällä. Toki myös selvittelin tässä vaiheessa, että onhan mut reititetty myös eteenpäin ja missähän matkatavarani ovat. Virkailija vähän ihmetteli, että eikö mul oo boarding passia annettu Dusselin koneeseen...noooo, eipä ollut, kun en ollut sellaista pyytänytkään. Oon mä aika matkailija kyllä :-D! Ei voi kaikkee laulajattarelta vaatia: ensin pitää/saa laulaa sielunmessua ranskalaisella latinalla Yleisradioon ja sitten pitäis osata hoksata kaikenmaailman pomminpurku-uudelleenreititystrillit. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, eli sehän tässä ratkaisee, eikä tyylipisteet. Niinku ei siinä laulussakaan. Tai no ehkä se on eri asia. 

Olin päivän mittaan yhteydessä Music Academyn Lars Dannenbergiin tekstiviestein, eli hän osasi odottaa minua oikeaan aikaan kentällä. Mikä oli todella hieno juttu! Ei tarvinnut enää stressata kentältä pois pääsyä eikä hotellin löytymistä. Päivä oli jo aika lailla pulkassa minun osaltani, harmitti se, että hän oli ilmeisesti varannut aikaa mulle sen päivän esitelläkseen kaupunkia ja koulua. Mutta, eipä voinut mitään ja siinä kohtaa, kun hotelliin pääsin, toiveena oli huilata hetki ja sen jälkeen hiukan kävellä ja tutustua ympäristöön. Vielä yksi kommellus sattui: olisin maksanut luottokortilla hotellin, mutta ilmeisesti tunnusluku on jossain ne kohtaa vaihtunut (ei mitään hajua moisesta...), koska kortti ei toiminut. En ole luultavasti koskaan käyttänyt luottokorttia muuta kuin nettiostoksiin, ja siellähän ei tarvita tunnuslukua. No onneksi valuuttaa löytyi toiselta kortilta enkä joutunut kadulle heti ensi töikseni. Tässäkin taas tärkeintä lienee lopputulos...

Vaihdoin heti alkuunsa huonetta, antoivat kadulle päin olevan huoneen, jossa oli aivan järkyttävä liikenteen meteli. Ihan kuin ikkuna olisi ollut auki suoraan kadulle. Marssin respaan pyytämään toista huonetta ja sainkin sisäpihalle olevan huoneen, joka oli pienempi kuin edellinen, mutta todella rauhallinen. Ach. 

Eine kleine Zimmer frei.


Yhden yön olen tässä nyt nukkua posotellut, eikä vielä oo tarvinnut kääriytyä villashaaliin eikä laittaa villasukkia jalkaan, lämmintä huoneessa piisaa. Illalla pyörähdin kaupungilla, bongasin Dusselin nähtävyyksistä Köningsalleen ostoskadun, jossa ei ilman paksua lompakkoa kannata muuta kuin käydä ikkunaostoksilla sekä Altstadin ja maailman pisimmän baarin. Joka siis tarkoittaa terasseja vieri vieressä. Kävin syömässä pastaa pienessä leipomo-kuppilassa ja oli aika yllätys, että maksuksi kelpasi vain käteinen raha. Jokohan täällä on huhu levinnyt, että yks keski-ikäinen suomalaisnainen yrittää maksaa väärällä tunnusluvulla? 

Kävin myös apteekissa kysymässä, josko täällä tunnettaisiin laktoosinpilkkojia, ja napakka vastaus oli, että mitähän vahvuutta saisi rouvalle olla? No hyvänen aika, ei aavistustakaan! Sain paketin mukaani ja sepä onkin varsin näppärä pikkuinen rasia, eikä semmoinen hervoton jättipurkki, mitä Suomessa olen ostanut. Hinta myös edullinen. Vahvuus näyttää olevan suurempi kuin Suomesta ostamassani tuotteessa, joten eiköhän tällä maitokahveille pärjätä. Eli omat tuliaiset on nyt sitten ostettu! 


Altstadtissa näytti iltaiseen aikaan tältä. Düsseldorfin lennolla olleet pukumiehet tuli vissiin kaikki tänne. Tuolla, missä auringon viime säteet vielä kajastaa, virtaa Rein-joki. Tutustun rantapromenadiin paremmin valoisaan aikaan. 





2 kommenttia:

  1. Saatko sä ny käteistä seinästä kun tunnusluku ei muistu mieleen? Vai pittääkö lähettää kirjekuoressa rahhaa?

    VastaaPoista
  2. Saa lähettää, vaikka pari tonnia alkuunsa :-)! Juu, siis vain luottokortti ei pelitä, onhan noita muita kortteja onneksi.

    VastaaPoista