sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Vereen sokeria!

Ei oikein tuottanut toivottua tulosta eilisiltainen (lue: keskellä yötä Suomen ajassa olevalle) ruuanhakureissu. Aamupalaksi nappasimme Tropicana-mehua, kun sehän on Suomessa aina vähän parempaa juomaa, silloin harvoin kun tuoremehua tulee ostettua. Verensokerin korjaajaksi tuli mukaan rusinoita, kun ruisleipää ja Kippari-juustoa ei ollut tarjolla. Ajateltiin sitten päivänvalon aikaan hankkiutua vähän parempaa ruokakauppaan. Tai paikalliseen kuppilaan aamupalalle. Kun kahviakaan ei löydetty putiikista, eikä tietenkään tuppisuina suomalaisina alettu mitään kyselemään. Kerran jo jouduttiin kysymään neuvoa, kun katukyltit osoittaa epämääräisin suuntiin, että ollaanko oikealla avenuella.  Ja oltiinhan me, tietty. Mutta kyllä se nyt seurustelusta riittää jo yhdelle päivälle.

Tässä kun klo 5: 30 paikallista aikaa avasin mehutölkin, huomasin, että siinä on mehua kokonaista 5%! Suurin ainesosa on rakastamani glukoosi-fruktoosisiirappi, jota kartan kuin ruttoa. Amerikassa ollaan siis. Rusinat on sentään Aurinkoneito tehnyt viinirypäleistä. Eikun näköjään Del Monte-mies.

Ihan hassua muuten, kun tuossa chattailin rakkaan siskoni kanssa, niin mieli oli kyllä ihan kotona. Ihan kuin olis omalla sohvalla. Mutta se olis kyllä harvinaisempaa, että mun heräämisaikaan puoli viisi sisko olisi jo Hesaria lukemassa.

Vielä muuten sattui semmoinen aika söpö tapaus, kun tultiin lentokentältä metrolla, niin pieni poika tuli viereeni istumaan, ja eikös vaan pentele nukahtanut nojaten kylkeeni. Sitten kun jouduimme poistumaan omalla pysäkillä, hän raukka meinasi retkahtaa, ei herännyt vaikka herättelin. Äitinsä onneksi tuli pelastamaan tilanteen. Aika herttaisia nämä amerikkalaiset!

2 kommenttia:

  1. Ihan hyvä ottaa kontaktia alkuasukkaisiin hiljakseen ja varovasti. Niiden kanssa saa kuitenkin ruveta höpöttämään olemattomia - hello, how are you; i´m fine thankyou, and you? jne jne - aivan rasituksiin asti. Aikoinaan olin itse helpottunut ja onnellinen, kun 4-5 vuorokauden Nykin reissun jälkeen sain palata takaisin tuppisuiden Suomeen. Sai olla rauhassa!

    Millä lennolla muuten menitte?

    VastaaPoista
  2. Finskillä lennettiin suorana. Kotiinpaluu tulee alkamaan varsin ripeästi kyseisen firman viivasuisen henkilökunnan toimesta. Oikein ihmettelin, miten olikin sattunut samalle lennolle niin tympeää porukkaa. Tai sitten ne oli turkulaisia päivänpaisteita kaikki. Yksi täti jaksoi hymyillä vielä JFK:lle poistuttaessa. Kyllä meillä sentään oli Linnateatterissa niin iloiset lentoemot, ottaisivat oppia!

    VastaaPoista