maanantai 25. maaliskuuta 2013

Sananmukaisesti: kierrämme nähtävyyksiä

Viidentenä matkapäivänämme päätimme tosiaan viettää yhtäjaksoisesti aikaa Manhattanilla iltapäivästä iltaan ja päivän taidepläjäykseen saakka. Olimme jo monena päivänä suunnitelleet Downtownin nähtävyyksiin tutustumista, mutta koskaan emme siellä joutaneet toppaamaan, vaan matkamme vei suoraan keskikaupungille. Nyt siis lähdimme asiasta tehden alakaupunkiin, tarkoituksena nähdä KAIKKI: Vapaudenpatsas, WTC, Chinatown, Little Italy....

Matkasimme Bowling Greene -asemalle ja siitä oli helppo suunnistaa aivan Manhattanin alakärkeen, josta on lauttayhteys Staten Islandille, Ellis Islandille ja Vapaudenpatsaalle. Kun tosiaan kaksi viimeksi mainittua oli suljettu Sandy-hurrikaanin tuhojen takia, päätimme lähteä ilmaiselle lauttamatkalle Staten Islandille. Lautat kulkevat 20-30 min välein, ja jouduimme odottelemaan seuraavaa lauttaa juurikin sen puoli tuntia muiden turistien ja asukkaiden kanssa.

Lautalla selkääni pakotti terminaalissa seisoskelu ja edellispäivän museonotkuilu, etten jaksanut tälläytyä ikkunan viereen patsasta ihailemaan, vaan lepuutin selkääni penkillä istuen. Mikähän siinä muuten on, että alaselkä väsyy seisomisesta, muttei kävelystä koskaan? Tai no, kyllä mä sen tiiänkin. Mutta kun on mielessä niin paljon kaikkea, ettei ehdi tiedostaa, miten seisoo. Unohtaa itsensä ja tuloksena on kipiä ruumis.


Lady Liberty se vaan on jaksanut seisoa soihtunsa kanssa jo 127 vuotta, että hänellä on varmaan hyvä tasapaino kropassa. Kyllä se hienolta näytti ja Ellis Island, jonka kautta siirtolaiset tulivat ennesvanhaan maahan, nähtiin myös matkallamme.

Tuolla häämöttää Ellis Island. 


Staten Islandille saavuttua päätimme pakollisen maihinnousun innoittamana kokeilla, josko löytyisi joku kiva kahvila läheltä rantaa. Emme löytäneet mitään kivaa, ainoastaan Dunkin' Donuts -kuppilan, jonka kahvi oli pahinta koko reissulla ja donitsit, no - rasvaa ja sokeria. Vietimme kuitenkin kahvihetken paikallisten koululaisten kanssa ja palasimme saman tien lauttarantaan takaisin katsomatta sen kummemmin saaren tarjontaa. Kun ei oikein mitään tietoa ollut, onko siellä mitään kiinnostavaa edes.

Paluumatkalla löysimme reitin lautan ulkoterassille. Olin taas kateellinen kaikille untuvatakin omistajille ja jouduin matkustamaan suurimman osan paluumatkasta sisätiloissa. Selväksi oli käynyt jo matkan tässä vaiheessa, että talvitakki ns. välikausitakin asemesta olisi ollut parempi vaihtoehto makalle. Kaupungissa kävi tosi hyytävä tuuli ja luntakin satoi välillä. Auringonpaiste ei vielä erityisemmin lämmittänyt. Ihan käytännönkin kannalta paksu takki olisi ollut kätevä: ei tarvitse topata välikerroksia niin paljon. Monet puserot ovat sitten taas aika hikisiä sisätiloissa. Tästä hyvä ottaa opiksi: ulkomailla ei aina automaattisesti ole lämpimämpää kuin Suomessa! Takki ja kengät ovat mielestäni aina reissuun lähtiessä vaikein kohta miettiä ja oikeasti tuli nyt todistettua, että myöskin aika tärkeä juttu "selviytymisen" kannalta.

Lower Manhattan, vasemmalla uusi One World Trade Center  jonka pitäisi valmistua 2014. Se on New Yorkin korkein rakennus, ja siinä on 104 kerrosta maan päällä. 

Saariretken jälkeen lähdimme marssimaan pitkin puistomaista rantaa kohti WTC-aluetta. Löysimme helposti WTC-memorial visitor's centerille, mutta päätimme kuitenkin olla tällä kertaa poikkeamatta alueelle. Sitten tulikin tenkkapoo, kun alue piti kiertää jostakin kautta, siinähän on myös kohta valmistumassa olevat uudet tornit myös, eli kyseessä on valtaisa rakennustyömaa. Imaisimme itsemme kohti kadun yli menevää kävelytunnelia ja pian huomasimme olevamme sisällä valtavassa pytingissä, joka oli nimeltään World's Financial Center 1. Marssimme pitkin loputtomia marmorikäytäviä epäuskoisena. Tuntui, että onkohan tää nyt ihan asiallista hommaa. Ikkunoista näkyi WTC Memorial, eli ikään kuin ohitimme suljetun alueen tämän toisen rakennuskompleksin sisäkautta, koska kadut olivat kävelijöiltä siitä kohtaa suljettu. Financial Centereitä oli lopulta kolme kappaletta jonossa, ja yhden rakennuksen aulassa kasvoi valtavia palmuja. Ihme paikka!

Lopulta pääsimme talosta ulos ja päädyimme katutasoon. Olimme kiertäneet onnistuneesti WTC-alueen ja jatkoimme matkaamme. Tässä vaiheessa mielessä pyöri tornien tuho: kun näki omin silmin, millaisessa paikassa oli tapahtunut tuo kamala terroristityö, ei voinut kuin ihmetellä, miten kaikki on saatu korjattua ja ympäristö oli aivan normaalia lukuunottamatta itse tornien sijaintipaikkaa. Kun miettii niitä näkymiä, joita television välityksellä oli aikoinaan katsonut, niin kyllä siinä tuli mielen, kuinka pienestä kaikki on kiinni. Ehkä olikin parempi jättää seuraavan kertaan tutustuminen itse paikkaan, jossa tuo ihmisen aiheuttama katastrofi tapahtui, tuli jo tarpeeksi miettimistä tästä ohimarssistakin.

Päivä alkoi olla jo siinä vaiheessa, että oli aika jälleen rakentaa energiavarastoja. Poikkesimme irkkupubiin syömään ja olusille. Tyydyimme tällä kertaa yhteen ruokalajiin per matkailija, ja listalta löytyi hampparia herralle ja pastaa rouvalle. Ruuat olivat varsin maukkaat ja pubissa hyvä tunnelma. Paikalliset olivat vaatetuksesta päätellen toimisto tms. tyyppejä, jotka poikkesivat bisselle työkavereiden kanssa ennen kotiin paluuta.

Rouvan pasta ja herran hamppari. 


Pubin wifin avulla hain Googlemapsista lähimmän metroaseman ja huomasin, että reitillä on myös Whole Foods Market, jossa haluaisin ehdottomasti poiketa. Kauppa oli kyllä aivan ihana!! Siellä olisi viihtynyt kyllä pidempäänkin, mutta Tom Hanks odotti meitä. Mukaan lähti vähän tuotteita hygieniaosastolta, mm, orgaaninen hiusväri, jota vegaani Suomi-tyttö New Yorkissa eli Annabella mainosti omassa blogissaan. Näin olen tv:n vaikutteille altis :-).


Tukkaväripaketti ja väri päässäni, tosin vasta kotona!


On muuten ihana väri, tuoksuu hyvälle ja on riittoisa! Tämän takia kannattaa matkustaa Ameriikkaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti