maanantai 18. maaliskuuta 2013

My old Friend!

Sunnuntai-iltana herkullisen itsevalmistamamme Bolognese-pastan jälkeen päätimme suunnistaa paljon mainostetulle matkan romantiikkaosiolle Brooklyn Bridge-puistoon muiden romantiikannälkäisten turistien sekaan. East Riverin rantapenkalta avautuu huikaiseva näkymä Manhattanille, joka on tietenkin SE New York, joka useimmille piirtyy mieleen kaupunkikuvasta.

Lähestyimme romanttisesti rantaa Brooklyn Heightsin uusenglatilaistyylisen (keksin tän ihan itse) asutuksen lävitse. "Kato, ihania taloja!" "Jaa, missä?" Mitenköhän sen romantiikan nyt mahtaa käydä, kun ollaan näin eri aaltopituuksilla ihanuuden suhteen?

Vaan olihan se huikaisevaa, kun ensimmäiset oikeat pilvenpiirtäjien silhuetit osuivat näkökenttään! Siellä se nyt on! Uskon, että oli hienompaa nähdä Manhattan, tuo tuttu kaveri, näin kaukaa ensimmäisen kerran, kuin pölähtää metrotunnelista suoraan sinne katukuilun keskelle.



Näimme rannalta myös Lady Libertyn eli Vapaudenpatsaan kaukaisuudessa saarellaan. Ihmettelimme aikamme näkymiä, romanttista auringonlaskua ennen päätimme lähteä vielä katsastamaan Times Squaren valoshown. Saimme vihdoin yhden tärkeän kartan, eli metrolinjaston kartan. Helpompi taas suunnistaa. Ja eikun harjoittelemaan metroa lisää!



Puistoa laajennetaan, siinäpä on työmaata! Taustalla vilkuttaa Lady Liberty.

Ensimmäinen matkamme Times Squarelle sujui linjanvaihtoineen onnistuneesti, ja tässä vaiheessa alkoi tunnelma tiivistyä ja metrovaunut täyttyä. Sinne samaan paikkaan oli moni muukin matkalla. Jo metron uloskäytävän suulla kajasti valot siihen malliin, kuin päivä paistaisi. Astuimme ulos ihan toiseen maailmaan, mistä olimme kotikonnuilta Brooklynistä lähteneet. Valomainosten meri on niin häkellyttävä, että migreenipotilaan kannattaa pysyä kaukana. Romantiikkaa hetkeen toi myös se, että tuntui turvallisemmalta pitää kiinni, ettei erkavoidu tungoksessa ja menoa ihmetellessä. Valojen loistoa on vaikea vangita, mutta tässä yritys:




Bongasimme Times Squarelta TKTS-boothin, josta saa alennuslippuja teatteriin. Vaikka on meillä kyllä Brooklynissäkin semmoinen oma. Tosin sitä emme aamusella retkellämme bonganneet. Kävimme myös visitor's centerissä, kaupungin virallisessa matkailutoimistossa. Paikassa oli hiukan ennen sulkemisaikaa enemmän semmoinen suomalainen kirkkotunnelma, kuin aamulla kirkonmenoissa konsanaan. Saimme täydennettyä karttakokoelmaamme. Juuri kun odottelimme uudenvuoden pallon valoshowta, tulikin ilmoitus, että paikka suljetaan. Pistimme merkille eteisen puolelta matkailijan perustarpeet täyttävän mukavuuslaitoksen vastaisuuden varalle.

Päätimme lähteä kotiin iltapalalle herkullisten hodarituoksujen nälkiinnyttäminä, olihan meillä vielä reilun puolen tunnin köröttelymatka kotipuolessa Bed-Stuyihin. Niin luulimme. Nopeiden päätösten naisena hoksasin, että toi kakkosjunahan menee samaa reittiä kuin ykkösjuna. Kyytiin vaan! Ihmettely oli suuri, kun ajettiin täyttä vauhtia sen aseman ohi, jossa piti vaihtaman Brooklynin A-junaan. No, siitä sitten muutama asema taakkepäin, ja nythän se jo tiedettiin, että ykkösjuna vie meidät oikeaan paikkaan. Ja sit vaan "Take the A-train"! Tunnin päästä nälkä sai tyydytyksensä.

Vaan ei harharetki pelkästään kurjuutta ja harmia ollut: ylimääräinen vaihtoasemamme oli Lincoln Centerin asema, lähinnä Metropolitan-oopperataloa. Tulipa sekin reitti nyt tarkastettua valmiiksi.

Törmättiin me muihinkin tuttuihin: sama pasuunansoittajakaveri, joka jo lentokentältä tullessa "viihdytti" väsyneitä matkalaisia, sattui vaunuumme matkallamme Times Squarelle. Soitti saman biisinkin. Ehdotan, että laajentaa ohjelmistoa, niin voin heittää vaikka lantin, jos vielä törmäillään.

1 kommentti:

  1. Edelleenkään en saanut ratkaistua kuvien editointiongelmaa ipadilla. Jostain syystä tekstieditorissa vieritys ei toimi, enkä myöskään pääse klikkaamaan kuvaeditoria. Pöh. Siksi kuvat eivät skaalaudu oikein. Aluksi tää kyllä toimi, en tiedä, mikä on nyt muuttunut. Ehkäi se on tämä New Yorkin vesi, joka muuten on hyvää ja juomakelpoista!

    VastaaPoista