torstai 28. maaliskuuta 2013

Mitä nyt yhdestä tomhanksista

Torstai-iltana pakollisten nähtävyyksien kiertämisen jälkeen menimme yhden teatterivapaapäivän jälkeen tällä kertaa puhenäytelmää katsomaan. Pääosan esittäjä Tom Hanks sai meidät tietenkin lippuluukulle, että on sitten jotain, millä lesottaa kotona! Onneksi sattui tämmöinen vähän tunnetumpi vilmitähti, kun en niin harrasta amerikkalaisia elokuvia.

Saavuimme teatterialueelle vaihteeksi aika viime tipassa, mutta hyvissä ajoin toki kuitenkin. Osasimme jo etsiytyä pre theater -drinksuille muualle, kun teattereissa tarjonta on kallista ja tilat ahtaat. Poikkesimme tavoistamme poiketen irkkupubiin, joka oli siis aivan täynnä ja meteli oli järkyttävä. Happy Hour oli päättynyt 10 min aikaisemmin, se selitti kovan mekkalan, ihmiset siis suorastaan huusivat saadakseen äänensä kuuluville. Olisin pistänyt korvatulpat, jos olisi ollut mukana. Hörpimme vaiti omat (hintavat) juomamme ja suoriuduimme nopeasti ulos Times Squaren rauhaan. Olisi pitänyt mennä Heartland pubiin, siellä on aikuismainen ja hillitty tunnelma.

Teatterissa saimme lippujamme vastaan oikein aitiopaikat. Aitiossa oli neljä tuolia, joita ei ollut mitenkään numeroitu. Koska muita katsojia ei näkynyt, otimme eturivin paikat. Hetken päästä paikalle tuli pariskunta, jotka sitten joutuivat istumaan taaksemme. Ärsytti, kun ei tiennyt, istutaanko oikeilla paikoilla, mutta emme silti ruvenneet kyselemään. Kylläpä sitten ilmoittavat, jos olemme heidän tuoleillaan. Lipuissa kun oli istuimen numerot, mutta tulleissa ei, joten mahdoton tietää. Yllättävän paljon tuo kuitenkin häiritsi. Ei tämmöinen sovi jämptille suomalaiselle, että missä sattuu istutaan!


Näkymä aitiopaikoilta.

Näytelmä alkoi reippaalla irlantilaisviisulla. Hetken jo luulin, että Hanks on lavalla muiden mukana ja tönin ukkeliani. No, näin hyvin siis tunnistin, ei todellakaan ollut, aivan eri näköinenkin. Ja ei voinut olla taas huomaamatta, kun stara tuli näyttämölle, sen päiväiset aplodit hän sai. On se! Kesken vakavan näytelmän tollain riehutaan.

Hanks oli tietenkin karismaattinen, mutta niin olivat muutkin näyttelijät. Mutta siinä hän poikkesi muista, että hänen näyttämöäänensä ei ollut yhtä hyvä kuin monen muun. Mietinkin, että onko siinä yksi syy, miksi hän on päätynyt elokuvanäyttelijäksi. Ilmeisesti hän on ollut suurinpiirtein kouluaikanaan viimeksi teatterissa. Tottahan hän on hyvä ja karismaattinen, mutta tuossa joukossa ei mitenkään ylivertainen.

Mutta sitten! Suurin yllätys oli vielä edessä. Hanksin roolihahmon vaimoa esittänyt näyttelijätär oli hyvin tutun näköinen, erittäinkin tutut ilmeet ja suun mutristukset. Siis voiko olla?!? Kyllä se vaan on! Teho-osaston Abbey! Sairaalasarjafanina ja erityisesti Teho-osastoa tiiviisti seuranneena tuntui kuin olisi nähnyt oikein hyvänkin kaverin näyttämöllä! Nimeä kyllä piti vähän kaivella muistista, mutta Maura Tierneyhän se siellä! En edes ollut ikinä ajatellut, että hän on näyttelijä eikä alkoholiongelmainen hoitaja, myöhemmin lääkäri Chigago Hopessa. 

Olemme nähneet televiisio- ja elokuvatähtiä elävänä! Vähänkö mahtavaa! 


Näytelmän oli käsikirjoittanut Nora Ephron, tuttu sekä elokuvakäsikirjoituksistaan ja -ohjauksistaan. Niin-näytelmän nimi siis on Lucky Guy, ja se oli vasta ennakkonäytöksissä. Näytelmä kertoi newyorkilaisesta toimittajasta, eli oli tosipohjainen. Taas putosin kärryiltä nukahtelun takia, myönnän myös, että kyllä myös kielen takia. Vaikkei teksti mitään Shakespearea ollutkaan, niin vaatisi se enemmän totuttelua, että sujuvasti ymmärtäisi.

Esityksen jälkeen liityimme stage doorille fanien joukkoon. Halusimme toki nähdä tähdet lähempääkin, kun kerran tänne asti on tultu. Teatterin edustalla odotti mustia autoja viemään starat pois ja luultavasti ainakin yksi turvamies ja yksi vartija vahtivat väkijoukkoa. Ehkä vartin odottelun ja pienempien tähtien mentyä Mr Hanks vihdoin tuli ulos. Semmoista vitsiä siinä oli, että ennen kuin hän tuli, ovesta kurkisti pelkästään kamera, joka osoitteli väkijoukkoa. En tiedä, oliko se huumoria ja joku ihan tosi juttu. Hassua se oli ainakin, kun ulkona ihmiset ojentelivat kameroitaan ja kännyköitään -me muiden mukana. 

Tässä on nyt joku ihan muu, kuin TH, kun mä vain videoin! Mutta sovitaan, että hänkin on kuuluisa! Täytyy kokeilla siirtää video tietokoneella tänne blogiin, ei näytä kännykällä onnistuvan kuin still-kuvat. 


EDIT: Tom Hanks-huuman jälkeen satuimme Times Squaren Levi's-kaupalle, ja eiköhän sieltä mukaan lähteneet farkkuleggarit rouvalle! Ei kylläkään ihan sama malli, kuin päivällä sovitettu, mutta varsin mukava sekin. Jee, Ameriikan pöksyt! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti