torstai 21. maaliskuuta 2013

Matkajärjestelyjen arviointia

Viides päivä Nykissä - aika vetää johtopäätöksiä matkajärjestelyjen onnistumisesta so far. Lensimme Finskin suoralla lennolla Hkistä Nykiin, matkahan on pitkä, ei sitä käy kiistäminen. Koneessa on kaikkea muuta viihdykettä, paitsi ei tilaa oikaista itseään pötkölleen. Ainakaan turistiluokassa. Jokaisella matkustajalla on henkilökohtainen viihdekeskus, josta voi valita haluaako katsella elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja tai kuunnella musiikkia isosta valikoimasta radioasemia tai cd-levyjä. Itse katselin kaksi leffaa ja kuuntelin Kuusiston veljesten Bach-levyä. Valitettavasti vain äänentoisto oli surkea, että enempi musan kuuntelu ei houkuttanut.

Lennolla oli mahdollisuus varsinaisen ruoka- ja juomatarjoilun lisäksi itse hakea alkoholitomia juomia koneen takaosasta, ja sitä mahdollisuutta tulikin käytettyä ahkerasti. Vessassa koitin myös rampata, että jalat saavat liikuntaa. Ettei tule niitä tukoksia. Hyvälle nukkujalle matka ei ole ongelma eikä mikään, siinähän se aika kuluu. Itse nukahdin hetkeksi vasta siinä vaiheessa, kun jo kuulutettiin, että laskeutumisvalmistelut alkavat.

JFK -lentokentällä kaikki sujui joustavasti, vaikka kestihän se maahantulomuodollisuuksien jonotus hiukan yli tunnin, siinä oli kyllä aika raskasta seisoskella. Mutta eipä mitään hätää, piti vaan jaksaa seisoa. Päästiin yhdessä passintarkastukseen, jossa piti esittää koneessa täytetty tulliselvityslomake ja passi sekä antaa sormenjäljet. Kuvakin otettiin, varmaan tuli nätti! Ihan ystävällinen virkailija oli, kysyi miksi ollaan tultu ja kuinka kauan meinataan olla. Ei sen kummempaa meidän kohdalla. Vaikka tätä kyllä olin jännittänyt etukäteen, että osaanko vastata oikein.

Passintarkastuksesta mentiin hakemaan laukut, jotka oli jo nostettu hihnalta pois. Onneksi meillä on molemmilla ei ihan tavallisen väriset pakaasit, niin pian ne löytyivät. Siitä vielä laukkujemme kanssa tullin läpi, johon jätettiin tullilomake. Ja sitten ovet aukesivat Uuteen Maailmaan!

Meillä oli reitti selvänä majapaikkaamme: ensin AirTrain vie meidät Howard Beachin metroasemalle, josta jatkamme metrolla Utica Avenuelle Brooklyniin. Siellä majapaikkaamme sitten on. Matka sinänsä meni sujuvasti, metroasemalla oli opastajia neuvomassa, kun ei heti ymmärretty, mistä saadan viikon metrokortit. Niitä kun ei saanutkaan automaatista, josta yritimme, vaan kipsalta. Mikähän logiikka siinäkin on? Saadaan ainakin työtä jollekin, kun ei olekaan kaikki ihan itsestään selvää. Ensimmäiset ostot Ameriikan Ihmemaassa olivat siis viikon metrolippu, junalippu ja vesipullo, joiden turvin siirryimme metroon.

Pieni hätäännys ehti tulla junassa, kun en saanutkaan yhteyttä majoittajamme edustajaan. Piti äkkiä kaivaa muistista, että mikä se onkaan Usan maasuuntanumero. Suomessa käyttämäni halpissuuntanumero ei tietty toiminutkaan täällä päässä. Kannattaa muuten etsiä halvin operaattori, hinnat vaihtelee kolmesta sentistä 50 senttiin riippuen, minkä operaattorin kautta soitat. No, sain soitettua Kydeshialle ja hän pyysi soittamaan uudelleen, kun olemme perillä Utica Avenuella.

Metrossa huomasin, ettei minulla ollut karttaa mukana, jolla piti suunnistaa asunnolle. Näin sitä on tottunut, että kännykästä näpäyttää kartan esille. Onneksi olin ottanut mukaan kävelyohjeet. Niiden perusteella suunnistimme aivan päin mäntyä, mutta päädyimme oikealle kadulle kuitenkin. Oli jo tullut pimeää, kello alkoi olla puoli kahdeksan, eli 2,5 tuntia oli mennyt koneen laskeutumisesta. Asunto oli aivan kadun päässä, joten pian se siitä löytyi. Kydeshia otti meidät vastaan ja esitteli asunnon ja kertoi, mistä löytyy kaupat ja ravintolat. Tosin mitään en ymmärtänyt enää tuossa vaiheessa eikä mitään jäänyt mieleen, sen verran oli pökkyrässä.


Ensimäinen ilta Brooklynissa.

Tähän väliin sopiikin tarina siitä, miten päädyimme vuokraamaan asunnon Brooklynin Bedford-Stuyvesantin kaupunginosasta. Ostettuani lennot Hulluilta Päiviltä lokakuussa, aloin etsiä hotellia Manhattanilta, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta kaupunkiin tutustumisen kannalta. Meillä oli kuitenkin jo yksi hyvä kokemus loma-asunnon vuokraamisesta Home Away -sivuston kautta, joten aloin katsella sieltäkin vaihtoehtoja. Manhattanin hotelli- ja asuntotarjoomien hinta-laatusuhde alkoi tuntua aika onnettomalta näihin Brooklynin asuntoihin verrattuna. Kun kaupunki ei ollut ennestään tuttu, tarkistin liikkumisreitit sekä kentältä päin että Manhattanille, eikä 30 min suora metromatka esim. teatterialueelle tuntunut pahalta.



Olohuoneemme ja makuuhuoneemme.



Asuntomme on esittelyn mukaan 74 m², siitä en ole ihan varma, onko niin suuri, mutta ihan tilava kuitenkin. Tässä on yhdistetty olohuone-ruokailutila, ja samassa tilassa seinäkkeen takana keittiö. Keittiössä on kaasuliesi-uuni, jenkkikaappi, astianpesukone, kahvinkeitin, mikro ja leivänpaahdin. Tähän mennessä kaikkea muuta, paitsi pakastinta on tullut käytettyä. Makuuhuone on tilava, käsittäen kaksi suurta vaatekaappia, queensize-vuoteen ja pienen sohvan, joka toimii mainiona puolipitoisten vaatteiden tyyssijana. Asunnossa on suuria ikkunoita, joten se on ihanan valoisa, varsinkin aurinkoisena päivänä. Ikkunoissa on kaikissa samanlaiset pitkät valkoiset verhot, joten valoa riittää. Asunto on selvästikin rempattu vastikään, mutta silti seinillä on vesivahingon näköisiä juttuja. Mitään pahaa hajua ei kuitenkaan ole, mitä nyt meidän aamuiset pekoninkäryt tulevat nokkaan aina palatessamme kotiin.



Amerikkalainen makaryynilaatikko

Wc-kylppäri on ihan reilun kokoinen, ei mikään koppi. Suihkussa käydään ammeessa, ihan kuin kotonakin! Siinä on se hyvä puoli, että vessan lattia ei kastu. Lämmintä vettäkin tulee riittävästi, mikä ei ole aina itsestäänselvyys matkoilla! Luxyry! Kaikin puolin asunto on viihtyisä myös oleiluun, ei vain nukkumassa käymiseen. Tarkoituksenamme oli myös viettää lomaa, eikä vain rampata itseämme väsyksiin pitkin suurkaupunkia. Tykkäämme myös itse kokata ja käydä tutustumassa paikallisiin ruokakauppoihin ja niiden tarjontaan. Säästyyhän siinä hiukan rahaakin, mutta se ei ole edes tärkeintä, vaan se, että voit pyjama päällä syödä aamupalan tai ottaa yömyssyn samassa asussa. Kotoisaa, eikö vain? Viihdynhän kotona myös Turussa oikein hyvin päivän touhujen jälkeen, miksipä en järjestäisi matkalla oloani mukavaksi?



Näkymä ikkunasta aamulla.

Lukijaa saattaa kiinnostaa, mitä tämmöinen luksus sitten maksaa. Maksoimme asunnostamme noin 1000$ eli noin 775€, viikon ajalta eli 7 yötä. Ihmettelen, minkälaisen hotellihuoneen Manhattanilta olisimme sillä saaneet, ei varmaan kummoistakaan. Tietenkään täällä ei kukaan esim. siivoa ja petaa vuodettamme päivittäin, mutta pärjäämme ilmankin. Ei meillä sitä kukaan kotonakaan tee. Siitä en ole valmis maksamaan.

Asunto siis itsessään on aivan loistava, miten sitten sijainti on toiminut? No, aivan kohtuullisesti. Tosiaan Manhattanille teattereihin/moniin nähtävyyksiin Midtowniin kestää metrolla noin puoli tuntia. Yleensä junassa ei ole ollut ruuhkaa, paitsi yhtenä aamuna lähtiessämme aika varhain liikkeelle, oli vielä töihinmenijöitä kulkemassa. Illalla ei ole kovin hauska matkustaa metrossa, myönnän, että minua on pelottanut välillä. Kerran vaihdoimme vaunuakin, kun jotain pientä rähinää oli ilmassa. Tämä kyllä tapahtui aamulla. Muutenhan nykkiläiset ovat metrossa hyvin omissa oloissaan, musiikkia korvanapeilla kuunnellen tai kirjoja lukien lukulaitteista tai ihan perinteisenä paperiversiona.

Mielenkiintoisen lisänsä metrolla matkustamisen riemuun tuovat erityyliset rahanpyytäjät. On ihan tätä perinteistä katusoittoa ja kerjäämistä, mutta sitten on hahmoja, jotka pitävät kovaan ääneen vaunussa pienen palopuheen. Yksikin alkoi "I'm an artist..."jne. Ymmärrän sen, että elämä voi olla kovaa suurkaupungissa, ja kun yhtään en tunne maan systeemiä, niin parempi olisi olla sanomatta yhtään mitään. Sanon kuitenkin, että sekin nuori, kaunis ja kovaääninen artisti voisi mennä vaikka töihin, sen sijaan että kerjää metrossa. Vaikka saattoihan se olla performanssikin. Mutta tosiaan, eihän niitä töitäkään aina saa.

Summa summarum, olemme olleet tyytyväisiä valintaamme ja pian huomasimme, että kahta kertaa päivässä ei kyllä viitsi ajaa edestakaisin, joten aloimme suunnitella päivän ohjelman siten, että yksi reissu suuntaansa riittää. Siksipä tässä nyt tarinoin blogia kodissa aamupäivän, koska lähdemme vasta lounaan jälkeen liikkeelle jaksaaksemme iltaiseen teatteriesitykseen asti pyöriä kaupungilla.

Ja tässä se lounas Caesar a la Brooklyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti